Aika rientää.

Hieman hiljaista ollut blogi rintamalla, mutta nyt päätin ottaa itseä niskasta kiinni ja päivitellä tännekkin kuulumisia.

Aloitetaan vaikka siitä, että rakas poikamme sai 27.8. nimekseen Oliver Isak Benjamin.
Ristiäiset pidettiin Hailuodossa, äitini luona. Juhalat sujuivat hyvin ja itse juhlakalu oli lähes hiljaa koko kasteen ajan, pientä tylsistymistä lukuun ottamatta.

Kampauksen kävin laittamassa parturi kampaamo Emmyssä, Hailuodossa. Mekko veromodasta, ja meikin teki pikkusisko.

Meidän pieni perhe <3

Ruoasta iso kiitos äidille, kun jaksoi laittaa kaiken.

Yksinkertainen, mutta kaunis hillakakku. 

Oliver sai ihania lahjoja, joista isi tuumasi '' tehään heti toinen, kun on näin hyvät lahjat'' :D niin kuka niistä olikaan mielissään :'D<3 

Ollaan pikkuhiljaa alettu saamaan jotain rytmiä arkeen, tai no päiviin, jokainen päivä on mulle arkea ja en edes välillä tiedä, mikä päivä on. Välillä tuntuu, että päivät ja kuukaudet menevät ihan sumussa kun on vauvan kans vaan kaksin. Tässä myös syy siihen miksen ole tänne mitään päivitellyt, kun en yksinkertaisesti ole kerennyt. Kun Oliver nukkuu, täytyy äidin tehdä omia juttuja, huolehtia kodista ja muistaa itsekkin syödä. 

Ennen meillä mentiin nukkumaan 23-00, ja päivän rytmikin ihan miten sattuu. Nyt ollaan alettu totuttelemaan siihen että herätään 7-9 ja nukkumaan mennään 21-22. 

Tämä sopii äidille hyvin, sillä päivän aikana ehtii tehdä paljon kaikkea. (kuten käydä lenkillä, kaupassa ja siivota :D) 

Oliver on alkanut nukkuun vaunuissa nyt, kun ilmat on viilentyny. Yks päivä oltiin tunti lenkillä ja sitte vetäs pihalla vielä 2 tuntia unta. Mamma nauttii, vaikka ei ihan joka päivästä herkkua olekkaan. Välillä ei nuku sielläkään kun sen aikaa mitä on liikkeessä, mutta jospa se pikkuhiljaa :) Tänään ei päästy aamulenkille, kun tuli kaatamalla vettä, niin huomaa kyllä että poika on ihan kiukkunen, kun nukkuu sisällä niin huonosti, eikä meinaa millään nukahtaa. (Nukutin just yli tunnin ja ei varmaan nuku kauaa niin tällänen pikapostaus taas minkä alotin jo eilen.. )

Oliverin syntymän jälkeen hän on saanut 2 serkkua lisää ja toista heistä päästiin katsomaan maanantaina ja toivottavasti pian myös toista prinsessaa <3

Hän on niin pieni ja Oliver näyttää niin isolta :D<3 Serkuksilla ikäeroa kaksi kuukautta. 

Poju on kasvanut kyllä hyvää tahtia, 2kk neuvolassa pituutta 61cm ja painoa 5,91 kg. Seuraava neuvola meillä onkin  11.10 ja ensimmäinen piikki tulee silloin. Äitiä taitaa jännittää ja pelottaa enemmän kun vaavia. 

Nyt tietokone kiinni, kun kohta lähdetään hakemaan isi kotiin ja päästään viikonlopun viettoon

Ihanaa alkanutta syksyä kaikille ! :)

Instagramissa (anettejosefiina)  ja snapchatissa (anettejos3) voi seurailla meitä sillä aikaa kun uusi kirjoitus ilmestyy. 

-Anette

Hän on täällä.

Huomenna meidän pieni poikamme on jo kolmen viikon ikäinen. 

Viime kirjoituksesta on hetki aikaa ja elämä on todella muuttunut. Minusta on tullut äiti. En voi sanoin kuvailla kuinka mielettömän onnellinen olen tuosta pienestä ihmeestä, joka minulle on suotu. 

Kirjoitan synnytyskertomusta ja kuulumisia paremmin sitten ihan omassa postauksessa, tulin vain pikaisesti kirjoittamaan että elossa ollaan :D Yhden postauksen jo kirjotin vauva arjesta ja synnytyksestä (siihen meni 2viikkoa), mutta kone jostain syystä sen näköjään on deletoinut. 

Tosiaan 3 viikkoa on ollut aika kiireistä, mutta rakkauden täyteläistä. Näin lyhyessä ajassa poika on jo kasvanut huimasti. 1.8 on seuraava neuvola ja jännittää jo kuinka paljon poju on taas kasvanut. 

Syntymä mitat 3826g ja 52,5cm 

Sairaalasta kun kotiuduttiin niin paino oli 3650g, mutta edellisellä neuvola käynnillä oltiin menty syntymäpainosta jo yli. 

Poika kasvaa ja oppii koko ajan uutta, mitä on ilo seurata <3 

Yritän ehtiä pian kirjoitella lisää, mutta nyt täytyy jatkaa ristiäiskutsujen tekoa ja itse juhlan suunnittelua.

-Anette 

Vielä yhdessä paketissa.

Lapsi tuntuu hyvin viihtyvän pienessä yksiössään. Kymmenen päivää laskettuun aikaan ja olen sitä mieltä, että kyllä tämä voisi jo ulostautua. Mahassa varmasti on mukavaa ja turvallista, mutta lupaan että sama pätee myös ulkopuolella. 

Viime viikon Oys käynti oli ihan turha, oireita ei oikeastaan enään ollut sinne mennessä ja kaikki arvot olivat normaalit. Samat tutkimukset olisi voinut hoitaa täällä Kuusamossakin. Paino arviota pojulle annettiin silloin vähän reilu 3kg eli ei välttämättä tulekkaan mitään jättiläistä. Eihän noihin arvioihin ikinä kannata luottaa, mutta katsotaan miten käy. 

Keskiviikkona sain neuvolasta verenpainemittarin ja proteiinin seuraus tikkuja kotiin. Jonkin verran ollut arvoissa heittoja, (paineissa) mutta neuvola täti oli sitä mieltä että ei syytä huoleen. 

Oma vointini on muuten hyvä, mutta tämä jalkojen turvotus alkaa olemaan oikeata tuskaa.. Kengät ei mahdu jalkaan ja käveleminen / seisominen alkaa olemaan melko tuskaista. Odotan sitä päivää kun kengät mahtuu jalkaan ilman väkipakolla laittoa ja ehkä loppu kesästä ehdin vielä kaivaa korkkarit esiin ja laittaa jalkaan !  

Tämä ei todellakaan ole mitään herkkua :D 

Juhannus meni mukavissa tunnelmissa anoppilassa ja sunnuntaina juhlittiin ihanan pikkusiskoni ripiltä pääsyä. Toivottavasti jäi viimeiseski Oulun reissuksi ennen synnytystä. Autossa istuminen ei ole mitään herkkua, saatika yksin tuota väliä ajaminen.

Tänään 38+5 ja ei mitään tuntemuksia että hän haluaisi ulos. Toissapäivänä kärsin hirveää alaselkä kipua, sekä kivuttomia supistuksia jonkin verran. Mutta ne loppuivat yön aikana, eikä sen jälkeen ole ollut mitään. Olen koittanut siivoilla ja tehdä kaikkea, mutta poju vaan nauttii oloistaan :D 

Äsken kävin reilun 5 km pyörälenkillä, mutta ei vielä ainakaan mitään oireita. 

Jännityksellä jään odottamaan millon jotain tapahtuu ja milloin todella saadaan tuo pieni nyytti syliin 

<3 

- Anette 

Viikonlopun kuulumiset.

20 päivää laskettuun aikaan ja alkaa olla jo melko jännät paikat.
Perjantaina ihmettelin outoa pääkipua ja ravaamista vessassa tunnin välein, jalkojen turvotusta, sekä outoja valopilkkuja silmissä. Netistä siinä lueskelin, että mitkäs ne raskaus myrkytyksen oireet olivatkaan ja lauantai aamuna päätin varalta mennä käymään päivystyksessä.

Onneksi menin. Verenpaine ollut normaalisti 115/70 ja sykkeet huidellut jossain 65-75 paikkeilla. Tällä kertaa kuitenkin 147/92 tais olla korkeimmillaan ja pulssi koko ajan lähemmäs sataa. 

Noh lääkäri oli joku joka ei todellakaan kyllä asiaa varmasti vakavasti ottanut. Hemoglobiini oli laskenut myös huomattavasti, mutta ei kuulema mitään hätää.
Siinä jonkun aikaa makoilin ja lääkäri mietti mitä tehdä. Soitti ilmeisesti kätilölle, gramma panadolia naamaan ja kotiin lepäämään.
Ihmettelen suuresti, miksi minulta ei otettu verikokeita eikä ultrattu, saatika kuunneltu edes vauvan sykkeitä. Tästä lähtee palautetta varmasti tk lle, ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta kun lääkäri on epäpätevä.

Turvotus ei vieläkään ole laskenut ja pää kipua ollut havaittavissa. Valopilkkuja en ole perjantain jälkeen nähnyt, mutta empä ole paljon sängyn ja olohuoneen väliä pidemmälle liikkunutkaan.
Ahdistaa kun yhdetkään kengät ei mahdu jalkaan ja niveliä särkee.
Aikoivat maanantaina soittaa äippäpolilta ja ilmeisesti käskeä käymään, mitä nyt lääkärin puheesta ymmärsin niin hän puhui Oyssista. No onhan huomenna täälläkin poli auki, vai onko edessä käynnistys ja siksi lähtö Ouluun.
Jännityksellä huomista odotan, jos ei soittoa kuulu täytyy kyllä käydä tarkastamassa paineet neuvolassa ja kysyä asiaa. Oireet kuitenkin viittaavat myrkytykseen.

Tälläinen viikonloppu meillä. 👍

- Anette

Pieni suuri ihme.

Sunnuntaina yksin kotona ollessani tajusin, että hetkinen en ole koko päivänä tuntetun liikkeitä. Olin kuitenkin syönyt ja juonut ihan normaalisti. Koko päivä meni kylläkin aikalailla sängyn pohjalla maaten koska olin jostain syystä todella väsynyt. Koitin tehdä liike lanskentaa, mutta en omasta mielestä saanut liikkeitä täyteen. Kävin lämpimässä suihkussa, join kylmää vettä, limukkaa ja söin keksejä, mutta mikään ei auttanur.. vain muutamia hentoja liikkeitä. 

Ajatukset oli todella sekaisin, mitä jos, mitä nyt, entäpä jos ? Muutama kyynelkin siinä taisi päästä.. 

En vielä kuitenkaan soittanut minnekkään, vaan päätin lähteä pyöräilemään ja selvittämään ajatuksiani. Kotiin päästyäni, totesin kaikki kunnossa ja hirveät bileet alkoi mahassa. Sairaala kassin ehdin kyllä jo pakata valmiiksi, sitä ei onneksi vielä tarvittu kuitenkaan. 

Maanantai aamuna oli aika lääkärille ja synnytystapa arvioon. Toivon mukaan näin prinssin viimeisen kerran mahani sisällä telkkari ruudulla ja saataisin hänet pian tähän mailmaan. 

Iso mies tulossa, liekkö äidin syömisellä osuutta asiaan..  :D tämän hetkinen paino arvio n. 3kg ja synnytykseen mennessä lähemmäs 4kg. Taitaa olla tuskaiset oltavat tiedossa mamille, muuten kaikki oli hyvin ja alatie synnytys mahdollinen.

<3

Sinua odotetaan jo kovasti.

Päivä päivältä löydän itsestäni uusia puolia, jotka liittyvät jollain tapaa raskauteen tai äitiyteen. Niin hyviä kuin huonojakin mietteitä pyörii päässä. 

Toivon, että lapsemme saa parhaat vanhemmat ja osaa opettaa myös meitä ihmisenä, emmekä me pelkästään häntä.

Kaikki alkaa olla vauvaa vaille valmiina. 

Mutta onko äiti ? Välillä tulee pohdittua asioita liittyen lapseen ja tulevaan elämään. 

Miten kaikki muuttuu ja osaanko muuttua sen mukana. Miten sitten kun toinen lähtee takaisin töihin, jaksanko huolehtia kaikesta itse. Riittääkö kaksi kättä huolehtimaan tuosta pienstä ihmeestä tarpeeksi hyvin. 

Näihin asioihin en osaa tai edes voi vastata ennenkuin sen on kokenut. 

Kolme viikkoa ja muutama päivä laskettuun aikaan. Olo on kuin valaalla ja synnytykseen saattaakin olla aikaa jopa 5 viikkoa jos pikkuinen niin päättää. Ison koon vuoksi lääkäri puhui kyllä käynnistys mahdollisuudesta jos ei ala syntyä ajallaan. 

''Toivon, että pian pääsemme tutustumaan sinuun ja sinä meihin. Täällä on monta rakastavaa ihmistä odottamassa sinua äidin ja isin lisäksi. Sinä pieni suuri ihme olet tervetullut koska vain '' 

- Anette

Uusia tuulia ja vauva arkea.

On ollut tarkoitus aloittaa blogin pitäminen jo paljon aiemmassa vaiheessa, mutta en ole jotenkin vaan ehtinyt tai saanut aikaiseksi. 

Voisin tähän alkuun pitää pienen esittelyn itsestäni. 

Elikkäs, 20-vuotias tyvär Kuusamosta, joka odottaa esikoista.

Blogin tarkoitus on seutata odotuksen viime hetkiä ja tulevaa vauva arkea. 

Harrastan ratsastusta, kuntosalia ja pyöräilyä.

Kaikki yllämainituista on kyllä jäänyt melko vähälle kun viikolla tuli tänään mittariin 36, eli viimeistä viedään. Maha alkaa olemaan tiellä, sekä liikkuminen hieman vaikeaa. :D 

Toivon, että pian lapsen syntymän jälkeen pääsen takaisin hevosen selkään ja ehdin muutakin, kuin vain tehdä kävely lenkkejä vaunujen kans. 

Olen ammatiltani tarjoilija, mutta äitiysloman jälkeen toivon saavani töitä jostain muualta, tai jos raha ja aika antaa periksi olisi haaveena lähteä vielä opiskelemaan. 

 

Raskaus aika on sujunut hyvin ja todella nopeaa. Muistan vielä päivän kun raskaustesti näytti positiivista. Sekava, pelottava, mutta niin onnellinen tunne. 

Siitä kaikki alkoi, Sisälläni kasvoi nyt toinen ihminen. 

Alku raskaudessa ei juurikaan oireita ollut, tietenkin olin paljon väsyneempi kuin normaalisti, mutta pahoinvoinnista tms en kärsinyt ollenkaan. Muutenkin koko raskaus on sujunut ongelmitta oikeastaan tähän päivään saakka. Yhden viikon olin töistä pois selkä kipujen vuoksi, mutta muuten olen saanut vain nauttia odotuksesta. 

Joulukuun lopulla, muutimme mieheni kans Oulusta tänne Kuusamoon kun kumpikin tuli tänne töihin. 

Yhtään kaveria en täältä kyllä vieläkään ole saanut ja oikeastaan ainoat ihmiset ketä täältä tunnen on mieheni ja hänen sisko, joten melko yksinäistä meinaa välillä olla. 

Ehkä lapsen synnyttyä on helpompi mennä käymään perhe kerhoissa ym, mitä nyt täällä äideille ja lapsiperheille järjestetään. 

Odotin innolla helmikuussa olevaa rakenne ultraa, jotta saisimme tietää kumpi siellä mahassa mahdollisesti asustaa. Harmiksemme tietoa emme kuitenkaan tälläkertaa vielä saaneet. Pää asia että lapsi on terve ja kasvaa normaalisti <3 

Rv 28 minulle tehtiin tarkistus ultra alhaisen istukan takia ja silloin selvisi, että tämä pieni ihme on poika. Minulle ei niinkään sukupuolen selville saanti ollut tärkeää, mutta olihan se mukava kuulla. Helpotti huomattavasti tavaroiden hankinnassa. Olisi pojalla saattanut isompana olla vähän outo olo, kun olisin kertonut pukkaavani häntä pinkeissä rattaissa :D 

Tänään tuli siis täyteen rv 36 ja enään 28 päivää laskettuun aikaan. 

Alkaa pikku hiljaa jo jännittää.. Lapsihan voi syntyä jo hetkellä millä hyvänsä. 

Kaikki on valmiina jo vauvalle ja minulla on tässä loppu ajasta ollut hirveä pesänrakennus vietti meneillään. Olen pessyt vauvan vaatteet valmiiksi kaappiin, koonnut pinnasängyn, laitellut tavaroita ja siivonnut hulluna. Ainoa mitä puuttuu, pitäisi pakata sairaala kassi valmiiksi ja kiinnittää turvaistuin autoon, sitten pitäisi olla kaikki. 

Siinä pikku miehelle pesä valmiina <3

Tänään miehen siskot ja anoppi järjesti mulle ihanat baby showerit. Oli kiva yllätys ja sain kaikkia ihania ja tarpeellisia juttuja pienelle :) Päivän päätteeksi käytiin katsomassa vielä tulevien serkkujen jalkapallo peli ja voittohan sieltä tuli, 

Nyt käymme vaavin kans untenmaille. 

Pian taas lisää kuulumisia. 

- Anette