tiistai 14. kesäkuuta 2016

Pieni suuri ihme.

Sunnuntaina yksin kotona ollessani tajusin, että hetkinen en ole koko päivänä tuntetun liikkeitä. Olin kuitenkin syönyt ja juonut ihan normaalisti. Koko päivä meni kylläkin aikalailla sängyn pohjalla maaten koska olin jostain syystä todella väsynyt. Koitin tehdä liike lanskentaa, mutta en omasta mielestä saanut liikkeitä täyteen. Kävin lämpimässä suihkussa, join kylmää vettä, limukkaa ja söin keksejä, mutta mikään ei auttanur.. vain muutamia hentoja liikkeitä. 
Ajatukset oli todella sekaisin, mitä jos, mitä nyt, entäpä jos ? Muutama kyynelkin siinä taisi päästä.. 
En vielä kuitenkaan soittanut minnekkään, vaan päätin lähteä pyöräilemään ja selvittämään ajatuksiani. Kotiin päästyäni, totesin kaikki kunnossa ja hirveät bileet alkoi mahassa. Sairaala kassin ehdin kyllä jo pakata valmiiksi, sitä ei onneksi vielä tarvittu kuitenkaan. 
Maanantai aamuna oli aika lääkärille ja synnytystapa arvioon. Toivon mukaan näin prinssin viimeisen kerran mahani sisällä telkkari ruudulla ja saataisin hänet pian tähän mailmaan. 
Iso mies tulossa, liekkö äidin syömisellä osuutta asiaan..  :D tämän hetkinen paino arvio n. 3kg ja synnytykseen mennessä lähemmäs 4kg. Taitaa olla tuskaiset oltavat tiedossa mamille, muuten kaikki oli hyvin ja alatie synnytys mahdollinen.

<3
Sinua odotetaan jo kovasti.

Päivä päivältä löydän itsestäni uusia puolia, jotka liittyvät jollain tapaa raskauteen tai äitiyteen. Niin hyviä kuin huonojakin mietteitä pyörii päässä. 
Toivon, että lapsemme saa parhaat vanhemmat ja osaa opettaa myös meitä ihmisenä, emmekä me pelkästään häntä.

Kaikki alkaa olla vauvaa vaille valmiina. 
Mutta onko äiti ? Välillä tulee pohdittua asioita liittyen lapseen ja tulevaan elämään. 
Miten kaikki muuttuu ja osaanko muuttua sen mukana. Miten sitten kun toinen lähtee takaisin töihin, jaksanko huolehtia kaikesta itse. Riittääkö kaksi kättä huolehtimaan tuosta pienstä ihmeestä tarpeeksi hyvin. 
Näihin asioihin en osaa tai edes voi vastata ennenkuin sen on kokenut. 
Kolme viikkoa ja muutama päivä laskettuun aikaan. Olo on kuin valaalla ja synnytykseen saattaakin olla aikaa jopa 5 viikkoa jos pikkuinen niin päättää. Ison koon vuoksi lääkäri puhui kyllä käynnistys mahdollisuudesta jos ei ala syntyä ajallaan. 

''Toivon, että pian pääsemme tutustumaan sinuun ja sinä meihin. Täällä on monta rakastavaa ihmistä odottamassa sinua äidin ja isin lisäksi. Sinä pieni suuri ihme olet tervetullut koska vain '' 



- Anette





4 kommenttia:

  1. Hyvin pärjäät kaksin vauvan kanssa kun isimies lähtee töihin, oon varma! Täälläkin oärjätään hyvin, vaikka väsymys meinaa puskea päälle. Pitää vain osata pyytää apua aina kun siltä tuntuu. Niin ja ihanaa kun oot kans päässyt tähän bloggaamisen maailmaan, luen mielenkiinnolla (: !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa ongelma vaan että täällä ei apua paljo oo tarjolla kun kaikki niin kaukana, mutta eiköhän se lähe hyvin sujumaan :) Tuota sun blogia lueskellu niin sen innottamana aattelin itekkin nyt sitten kokeilla josko vielä osais jotain tänne sepostaa :) Ja tsemppiä teille ja hurjasti onnea vauva arkeen <3

      Poista
  2. Kaikki tunteet ja ajatukset ovat normaaleja ja osa äitiyttä, ne negatiivisetkin. Se, että pohdit näitä asioita, kertoo sun olevan valmis äidiksi tälle pienelle ihmiselle. Oli ihanaa käydä teillä ja huomata, miten hyvin oot valmistautunut vauvan tuloon ja ottanut asioista hyvissä ajoin selvää. Kiva, kun kirjoitat blogia, niin voi lukea teidän kuulumisia tätä kautta. :)
    -Elsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva kun kävit, ja kiitos ihanista vaatteista :) ! Teolle terkkuja ja toivottavasti nähdään pian ! :)

      Poista